Pari viikkoa ehtinyt vierähtämään viime tekstistä. Tarkoitus olikin, että päivitystä laitetaan aina kun yksi jakso on saatu päätökseen. Näin siis kevyt voimajakso loppui ja seuraava käynnistyi saliohjelmalla, jonka otsikkona "Ramin kestävyyshelvetti". Eli tästä päästäänkin itse asiaan...
Rintamalla hiljaista
"Kaksi viikkoa... Kaksi pitkää viikkoa olemme taistelleet. Ankaran ja kärsivällisyyttä vaativan taistelun tuloksen voi jo nähdä väsymyksenä miesteni, sekä Ramin kasvoilta. Olemme pyrkineet säästämään voimiamme, joten emme ole taistelleet aivan viimeiseen asti. Olemme pyrkineet siihen, että jokaisessa yhteenotossa jätämme pari vihollista hoitelematta. Näin säästämme itseämme tulevia kohtaamisia ja erityisesti kahta seuraavaa viikkoa varten, jolloin alkaa kahden viikon siirtyminen (Operaatio kestävyyshelvetti) seuraavaan taisteluun. Olemme matkanneet kuuden viikon taistelusta vasta kaksi viikkoa. Taisteluintoa lisää se, että tiedämme mitä tehdä ja minne mennä. Tähän asti olemme pysyneet oikealla reitillä ja toivon, että kompassini näyttää jatkossakin oikean suunnan. Seuraavan kahden viikon siirtymisen tarkoituksena olisi päästä vihollisen selustaan, josta seuraa täydellinen yllätyshyökkäys vihollisen joukoille. Näin saamme pakkaa sekoitettua oikein kunnolla ja sotakoneisto jylläämään täydellä teholla. Voimme ehkä jopa päästä niskan päällekin, jos vain miesteni ja erityisesti Ramin fysiikka kestää. Sotahan ei ole yhdestä miehestä kiinni, eikä sota yhtä miestä kaipaa... paitsi tässä tapauksessa. Rami on kaikki mitä meillä on. (* sad smiley face)"
...ja hierontaa, aah ihanuutta (*syvä huokaus) -.-
Salilla karjumiset, itkemiset ja huutamiset ovat arkipäivää. Nämä hyvinkin alkukantaiset monikulttuuriset tunteiden ilmaisut voimakkaidempienkin voimasanojen saattelemana saatiin vihdoinkin ulos tästä kimulien päiväunesta. Ruotasen kundista revittiin kaikki ja vähän muutakin irti (kirjaimellisesti). Harmi(?) vain, että tämä komediaa ja draamaa psykedeelisesti sekoittava näytös tapahtui hierontapöydällä (Pimeällä puolella). Joskus jopa luonnonlakejakin (vakuutusyhtiöiden lisäksi) tämä nurin laittava monilahjakkuus näytti sisäisen Minänsä monivivahteisten ja aika yllättävienkin käänteiden kautta. Vielä kun tämä sama veijari saadaan tuotua hierontapöydän Pimeältä puolelta salin puolelle, niin pitkällä ollaan! Monilahjakkuudesta puheen ollen: Hieronnasta tekee erittäin haastavaa jo se, että tämä mustia kissoja rakastava, viikatemiestä perseelle potkiva pingviini on jo luonnostaan valitettavankin lahjakas saamaan lihakset jumiin. Se, kuinka tämä kaikki on mahdollista, ei kukaan tiedä.
Salilegendaa
Petrin hierontapöydän Pimeällä puolella on varattu erityinen paikka niille onnettomille sieluille, joille ei ole enää mitään tehtävissä. Tarinat psykedeelisistä nauruista ja huudoista, seiniltä kaikuvista kuiskauksista mairittelevineen kikatuksineen kiertävät edelleen ympäri kuntosalia. Huhut kertovat edelleenkin salilla vaeltavasta hierojapoikahaamusta, jonka on nähty ilmestyvän paikalle milloin minnekin, erittäin satunnaisiin aikoihin. Tämä onkin ollut haastavinta, kun nämä ns. kiinnostuneet ovat yrittäneet ottaa Häneen yhteyttä. Tarkkaa tietoa tämän salaperäisen hahmon liikkeistä ei ole. Ainoastaan on varmaa, että Hän... ei ole aamuhaamusia. Hierontapöydän Pimeälle puolelle joutuneet eivät ole koskaan olleet entisensä tullessaan takaisin ns. elävien kirjoihin. Jostain tuntemattomasta syystä, heidän olemuksensa on täysin muuttunut. Harteilla ollut iänikuinen metallihaarniska on riisuttu, nilkoissa pitkään painaneet kahleet rikottu.
Edelleen, vielä tänäkin päivänä... tarina kertoo satunnaisesti ilmestyvästä hahmosta, salaperäisestä auttajasta, josta kukaan ei (ota selvää) tiedä mitään. Mikä on tämän hahmon määränpää? Mikä on Hänen tehtävänsä? Ja ennen kaikkea, kuinka helvetissä Hänet saa kiinni?
(Hierontapöydän Pimeälle puolelle joutuvat myös ne, jotka eivät usko Elinan ja Nooran salituloksia, murrr!)
Tarina jatkuu, joten pitäkää siis huolta itsestänne.
-Pete-
Rami Rantakoivu
torstai 23. helmikuuta 2012
maanantai 6. helmikuuta 2012
Tuskan hikeä oksennuksen kera, kiitos.
Kuten otsikko jo aikalailla kaiken tarpeellisen ilmaiseekin, niin sanonpahan vaan vielä erikseen, että kovaa treeniä ollaan tehty, vaikka nyt vielä mennäänkin peruskunnon puolella. Tästä viikosta lähtien olisi tarkoitus tehdä nopea pyrähtäminen voiman puolella, joten rautojen määrän pitäisi nousta.
"Shut up and squat!"
On kuuluisa sanonta ympäri maailmaa ja erityisesti Ameriikan kuntosaleilta voit nämä voimakkaat ja tyhjentävät sanat kuulla. Lähinnä tällä meiningillä ollaan oltu liikenteessä, tai ainakin siihen ollaan pyritty. Tietenkään mahdottomia on turha toivoa vielä näin alussa, mutta välillä on parempi puskea kovempaakin. Kuten aloituskappaleessa sanoinkin, niin peruskunto -ohjelma (tyttöjen kuntosaliohjelmasta kevennetty versio) on tullut tiensä päähän. Näin sitten siirrymme voimapainotteiseen treeniin, mutta vain vähäksi aikaa. Tarkoitus olisi tehdä voimaa maksimissaan kaksi viikkoa (tarkempaa infoa sitten myöhemmin), jonka jälkeen tehdään pieni pyrähdys kestävyyden puolella ja palataan takaisin voimailuun (selitän sitten myöhemmin tämänkin, kunhan nyt ensin ollaan saatu hommat liikenteeseen).
Aerobinen harjoittelu
Kirjoitellaan muutama sananen vielä aerobisesta. Juoksukestävyyden hakeminen on alkanut pikku hiljaa. Tämä treenin alkupuolisko tulee olemaan vielä enemmän kuntosalipainotteista, koska tarvitsemme ensin edes jonkinlaisen peruspohjan, ennen kuin Rami laitetaan kuntopolulle. Juoksulenkkejä on tullut viikossa 1-2 ja erityisesti ollaan koitettu keskittyä rauhallisuuteen, eli ei mitään hulluja itku-kurkussa-juoksenteluja (vielä).
Taisin joskus kirjoitella Heidin tai Tuomaksen puolelle ihmisistä ja erilaisten projektien aloittamisesta. Tarkoitan tällaisilla projekteilla esimerkiksi dieettejä, kuntosalitreenaamista tai vaikka juoksemista. Jokainenhan meistä jaksaa juosta, jos laitetaan kylmiltään tuonne lenkkipolulle. Kysymys onkin siinä, että kuinka pitkälle itse kukin jaksaa juosta. Oikea ja tärkein kysymys kuitenkin tulee siinä, että kuinka tällainen projekti aloitetaan (projektista riippumatta). Ramin kotiutumisesta intistä ei ole kuin hetki (n. 1kk sitten), joten jonkinlaiset peruskunnon rippeet ovat vielä tallessa. Vaikka Rami jaksaisikin juosta pidempiäkin lenkkejä paljon kovemmalla temmolla, niin siitä huolimatta järkevintä on aloittaa rauhallisesti. Täytyy kuitenkin ensimmäisenä ottaa huomioon aika. Aikaa meillä on vaikka kuinka, joten tarkoituksena olisi nostaa rasitusta pikku hiljaa. Jos me nyt aloitettaisiin täysillä vetämään sellaisia lenkkejä, jotka normaalisti tulisivat (järjen) mukaan parin kolmen kuukauden päästä, niin miettimättä sitä, että Ramilla olisi jo siinä vaiheessa kroppa tuhannen p... tuhannen päreinä, niin mikä olisi juoksun tempo siellä mentäessä? Elimistö laittaisi muutenkin aika hanakasti vastaan, jos aloitus olisi liian raju. Tämä on nähty ja myös itsekin koettu (omaa tyhmyyttä) muutamat kerrat, eikä varmasti viimeistä kertaa (oma tyhmyys).
Lopuksi
Toivotaan, että loukkaantumisilta ja erityisesti kaikilta erikoisilta sattumilta vältytään (Ramin karma). Ei muuta kuin enemmän kovia treenejä ja (toivottavasti) vähemmän pöntön halaamista. Näihin sanoihin onkin hienoa lopettaa menneet pari viikkoa ja mielenkiinnolla aloittaa seuraavat viikot.
Morjens!
"Shut up and squat!"
On kuuluisa sanonta ympäri maailmaa ja erityisesti Ameriikan kuntosaleilta voit nämä voimakkaat ja tyhjentävät sanat kuulla. Lähinnä tällä meiningillä ollaan oltu liikenteessä, tai ainakin siihen ollaan pyritty. Tietenkään mahdottomia on turha toivoa vielä näin alussa, mutta välillä on parempi puskea kovempaakin. Kuten aloituskappaleessa sanoinkin, niin peruskunto -ohjelma (tyttöjen kuntosaliohjelmasta kevennetty versio) on tullut tiensä päähän. Näin sitten siirrymme voimapainotteiseen treeniin, mutta vain vähäksi aikaa. Tarkoitus olisi tehdä voimaa maksimissaan kaksi viikkoa (tarkempaa infoa sitten myöhemmin), jonka jälkeen tehdään pieni pyrähdys kestävyyden puolella ja palataan takaisin voimailuun (selitän sitten myöhemmin tämänkin, kunhan nyt ensin ollaan saatu hommat liikenteeseen).
Aerobinen harjoittelu
Kirjoitellaan muutama sananen vielä aerobisesta. Juoksukestävyyden hakeminen on alkanut pikku hiljaa. Tämä treenin alkupuolisko tulee olemaan vielä enemmän kuntosalipainotteista, koska tarvitsemme ensin edes jonkinlaisen peruspohjan, ennen kuin Rami laitetaan kuntopolulle. Juoksulenkkejä on tullut viikossa 1-2 ja erityisesti ollaan koitettu keskittyä rauhallisuuteen, eli ei mitään hulluja itku-kurkussa-juoksenteluja (vielä).
Taisin joskus kirjoitella Heidin tai Tuomaksen puolelle ihmisistä ja erilaisten projektien aloittamisesta. Tarkoitan tällaisilla projekteilla esimerkiksi dieettejä, kuntosalitreenaamista tai vaikka juoksemista. Jokainenhan meistä jaksaa juosta, jos laitetaan kylmiltään tuonne lenkkipolulle. Kysymys onkin siinä, että kuinka pitkälle itse kukin jaksaa juosta. Oikea ja tärkein kysymys kuitenkin tulee siinä, että kuinka tällainen projekti aloitetaan (projektista riippumatta). Ramin kotiutumisesta intistä ei ole kuin hetki (n. 1kk sitten), joten jonkinlaiset peruskunnon rippeet ovat vielä tallessa. Vaikka Rami jaksaisikin juosta pidempiäkin lenkkejä paljon kovemmalla temmolla, niin siitä huolimatta järkevintä on aloittaa rauhallisesti. Täytyy kuitenkin ensimmäisenä ottaa huomioon aika. Aikaa meillä on vaikka kuinka, joten tarkoituksena olisi nostaa rasitusta pikku hiljaa. Jos me nyt aloitettaisiin täysillä vetämään sellaisia lenkkejä, jotka normaalisti tulisivat (järjen) mukaan parin kolmen kuukauden päästä, niin miettimättä sitä, että Ramilla olisi jo siinä vaiheessa kroppa tuhannen p... tuhannen päreinä, niin mikä olisi juoksun tempo siellä mentäessä? Elimistö laittaisi muutenkin aika hanakasti vastaan, jos aloitus olisi liian raju. Tämä on nähty ja myös itsekin koettu (omaa tyhmyyttä) muutamat kerrat, eikä varmasti viimeistä kertaa (oma tyhmyys).
Lopuksi
Toivotaan, että loukkaantumisilta ja erityisesti kaikilta erikoisilta sattumilta vältytään (Ramin karma). Ei muuta kuin enemmän kovia treenejä ja (toivottavasti) vähemmän pöntön halaamista. Näihin sanoihin onkin hienoa lopettaa menneet pari viikkoa ja mielenkiinnolla aloittaa seuraavat viikot.
Morjens!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)