Kahden viikon taistelun saldo

Pari viikkoa ehtinyt vierähtämään viime tekstistä. Tarkoitus olikin, että päivitystä laitetaan aina kun yksi jakso on saatu päätökseen. Näin siis kevyt voimajakso loppui ja seuraava käynnistyi saliohjelmalla, jonka otsikkona "Ramin kestävyyshelvetti". Eli tästä päästäänkin itse asiaan...

Rintamalla hiljaista
"Kaksi viikkoa... Kaksi pitkää viikkoa olemme taistelleet. Ankaran ja kärsivällisyyttä vaativan taistelun tuloksen voi jo nähdä väsymyksenä miesteni, sekä Ramin kasvoilta. Olemme pyrkineet säästämään voimiamme, joten emme ole taistelleet aivan viimeiseen asti. Olemme pyrkineet siihen, että jokaisessa yhteenotossa jätämme pari vihollista hoitelematta. Näin säästämme itseämme tulevia kohtaamisia ja erityisesti kahta seuraavaa viikkoa varten, jolloin alkaa kahden viikon siirtyminen (Operaatio kestävyyshelvetti) seuraavaan taisteluun. Olemme matkanneet kuuden viikon taistelusta vasta kaksi viikkoa. Taisteluintoa lisää se, että tiedämme mitä tehdä ja minne mennä. Tähän asti olemme pysyneet oikealla reitillä ja toivon, että kompassini näyttää jatkossakin oikean suunnan. Seuraavan kahden viikon siirtymisen tarkoituksena olisi päästä vihollisen selustaan, josta seuraa täydellinen yllätyshyökkäys vihollisen joukoille. Näin saamme pakkaa sekoitettua oikein kunnolla ja sotakoneisto jylläämään täydellä teholla. Voimme ehkä jopa päästä niskan päällekin, jos vain miesteni ja erityisesti Ramin fysiikka kestää. Sotahan ei ole yhdestä miehestä kiinni, eikä sota yhtä miestä kaipaa... paitsi tässä tapauksessa. Rami on kaikki mitä meillä on. (* sad smiley face)"

...ja hierontaa, aah ihanuutta (*syvä huokaus) -.-
Salilla karjumiset, itkemiset ja huutamiset ovat arkipäivää. Nämä hyvinkin alkukantaiset monikulttuuriset tunteiden ilmaisut voimakkaidempienkin voimasanojen saattelemana saatiin vihdoinkin ulos tästä kimulien päiväunesta. Ruotasen kundista revittiin kaikki ja vähän muutakin irti (kirjaimellisesti). Harmi(?) vain, että tämä komediaa ja draamaa psykedeelisesti sekoittava näytös tapahtui hierontapöydällä (Pimeällä puolella). Joskus jopa luonnonlakejakin (vakuutusyhtiöiden lisäksi) tämä nurin laittava monilahjakkuus näytti sisäisen Minänsä monivivahteisten ja aika yllättävienkin käänteiden kautta. Vielä kun tämä sama veijari saadaan tuotua hierontapöydän Pimeältä puolelta salin puolelle, niin pitkällä ollaan! Monilahjakkuudesta puheen ollen: Hieronnasta tekee erittäin haastavaa jo se, että tämä mustia kissoja rakastava, viikatemiestä perseelle potkiva pingviini on jo luonnostaan valitettavankin lahjakas saamaan lihakset jumiin. Se, kuinka tämä kaikki on mahdollista, ei kukaan tiedä.

Salilegendaa
Petrin hierontapöydän Pimeällä puolella on varattu erityinen paikka niille onnettomille sieluille, joille ei ole enää mitään tehtävissä. Tarinat psykedeelisistä nauruista ja huudoista, seiniltä kaikuvista kuiskauksista mairittelevineen kikatuksineen kiertävät edelleen ympäri kuntosalia. Huhut kertovat edelleenkin salilla vaeltavasta hierojapoikahaamusta, jonka on nähty ilmestyvän paikalle milloin minnekin, erittäin satunnaisiin aikoihin. Tämä onkin ollut haastavinta, kun nämä ns. kiinnostuneet ovat yrittäneet ottaa Häneen yhteyttä. Tarkkaa tietoa tämän salaperäisen hahmon liikkeistä ei ole. Ainoastaan on varmaa, että Hän... ei ole aamuhaamusia. Hierontapöydän Pimeälle puolelle joutuneet eivät ole koskaan olleet entisensä tullessaan takaisin ns. elävien kirjoihin. Jostain tuntemattomasta syystä, heidän olemuksensa on täysin muuttunut. Harteilla ollut iänikuinen metallihaarniska on riisuttu, nilkoissa pitkään painaneet kahleet rikottu.

Edelleen, vielä tänäkin päivänä... tarina kertoo satunnaisesti ilmestyvästä hahmosta, salaperäisestä auttajasta, josta kukaan ei (ota selvää) tiedä mitään. Mikä on tämän hahmon määränpää? Mikä on Hänen tehtävänsä? Ja ennen kaikkea, kuinka helvetissä Hänet saa kiinni?

(Hierontapöydän Pimeälle puolelle joutuvat myös ne, jotka eivät usko Elinan ja Nooran salituloksia, murrr!)



Tarina jatkuu, joten pitäkää siis huolta itsestänne.


-Pete-

Tuskan hikeä oksennuksen kera, kiitos.

Kuten otsikko jo aikalailla kaiken tarpeellisen ilmaiseekin, niin sanonpahan vaan vielä erikseen, että kovaa treeniä ollaan tehty, vaikka nyt vielä mennäänkin peruskunnon puolella. Tästä viikosta lähtien olisi tarkoitus tehdä nopea pyrähtäminen voiman puolella, joten rautojen määrän pitäisi nousta.

"Shut up and squat!"
On kuuluisa sanonta ympäri maailmaa ja erityisesti Ameriikan kuntosaleilta voit nämä voimakkaat ja tyhjentävät sanat kuulla. Lähinnä tällä meiningillä ollaan oltu liikenteessä, tai ainakin siihen ollaan pyritty. Tietenkään mahdottomia on turha toivoa vielä näin alussa, mutta välillä on parempi puskea kovempaakin. Kuten aloituskappaleessa sanoinkin, niin peruskunto -ohjelma (tyttöjen kuntosaliohjelmasta kevennetty versio) on tullut tiensä päähän. Näin sitten siirrymme voimapainotteiseen treeniin, mutta vain vähäksi aikaa. Tarkoitus olisi tehdä voimaa maksimissaan kaksi viikkoa (tarkempaa infoa sitten myöhemmin), jonka jälkeen tehdään pieni pyrähdys kestävyyden puolella ja palataan takaisin voimailuun (selitän sitten myöhemmin tämänkin, kunhan nyt ensin ollaan saatu hommat liikenteeseen).

Aerobinen harjoittelu
Kirjoitellaan muutama sananen vielä aerobisesta. Juoksukestävyyden hakeminen on alkanut pikku hiljaa. Tämä treenin alkupuolisko tulee olemaan vielä enemmän kuntosalipainotteista, koska tarvitsemme ensin edes jonkinlaisen peruspohjan, ennen kuin Rami laitetaan kuntopolulle. Juoksulenkkejä on tullut viikossa 1-2 ja erityisesti ollaan koitettu keskittyä rauhallisuuteen, eli ei mitään hulluja itku-kurkussa-juoksenteluja (vielä).
Taisin joskus kirjoitella Heidin tai Tuomaksen puolelle ihmisistä ja erilaisten projektien aloittamisesta. Tarkoitan tällaisilla projekteilla esimerkiksi dieettejä, kuntosalitreenaamista tai vaikka juoksemista. Jokainenhan meistä jaksaa juosta, jos laitetaan kylmiltään tuonne lenkkipolulle. Kysymys onkin siinä, että kuinka pitkälle itse kukin jaksaa juosta. Oikea ja tärkein kysymys kuitenkin tulee siinä, että kuinka tällainen projekti aloitetaan (projektista riippumatta). Ramin kotiutumisesta intistä ei ole kuin hetki (n. 1kk sitten), joten jonkinlaiset peruskunnon rippeet ovat vielä tallessa. Vaikka Rami jaksaisikin juosta pidempiäkin lenkkejä paljon kovemmalla temmolla, niin siitä huolimatta järkevintä on aloittaa rauhallisesti. Täytyy kuitenkin ensimmäisenä ottaa huomioon aika. Aikaa meillä on vaikka kuinka, joten tarkoituksena olisi nostaa rasitusta pikku hiljaa. Jos me nyt aloitettaisiin täysillä vetämään sellaisia lenkkejä, jotka normaalisti tulisivat (järjen) mukaan parin kolmen kuukauden päästä, niin miettimättä sitä, että Ramilla olisi jo siinä vaiheessa kroppa tuhannen p... tuhannen päreinä, niin mikä olisi juoksun tempo siellä mentäessä? Elimistö laittaisi muutenkin aika hanakasti vastaan, jos aloitus olisi liian raju. Tämä on nähty ja myös itsekin koettu (omaa tyhmyyttä) muutamat kerrat, eikä varmasti viimeistä kertaa (oma tyhmyys).

Lopuksi
Toivotaan, että loukkaantumisilta ja erityisesti kaikilta erikoisilta sattumilta vältytään (Ramin karma). Ei muuta kuin enemmän kovia treenejä ja (toivottavasti) vähemmän pöntön halaamista. Näihin sanoihin onkin hienoa lopettaa menneet pari viikkoa ja mielenkiinnolla aloittaa seuraavat viikot.

Morjens!

Eka viikko

Näin sitten saimme übertreenit vihdoinkin käynnistettyä. Rami sai käsiinsä uuden uutukaisen kuntosaliohjelman varustettuna tyhjentävällä otsikolla: "Tyttöjen kuntosaliohjelma" (harmi, ettei tilanteesta saatu kuvaa). Alunperin tein tämän ohjelman kahdelle oikein ihanalle tytölle joita olen ohjannut salilla nyt n. 2kk (terveiset heille). Ihan sellaisenaan en tyttöjen ohjelmaa voinut kuitenkaan Ramille antaa. Onhan se nyt selvää, että muutoksia oli tehtävä. Näin ollen tiputin sarjamääriä reippaasti samalla kun karsin pari liikettä pois ja lisäsin pari toistoa lisää. Tämän lisäksi ohjeistin Ramia jättämään aina jokaisessa sarjassa pari kolme toistoa varastoon. Eihän me kuitenkaan haluta Ramia ylikuntoon? Ei ei, kyllä sen vielä ehtii...

Lähitulevaisuudesta
Treenit on hyvä aloittaa suht kevyesti, jotta kroppa ehtii mukautumaan ja tottumaan rasitukseen. Tiedän kyllä, että Rami jaksaisi tehdä huomattavasti suuremmillakin painoilla, mutta silloin seinä tulee vastaan hyvinkin nopeaa. Sama periaate koskee vähän kaikkea liikuntaa. Aloitat vaikka juoksemisen/dieetin tai minkä tahansa liian rankasti, niin se on pari kolme viikkoa kun innostus lopahtaa ja elimistön rajat tulevat vastaan. Eli ei liikaa liian nopeasti. Ehkä se yleisin virhe ihmisillä -> innostutaan hieman liikaa eikä oteta omia rajoja huomioon. Ja kumma kyllä tämä sama toistetaan vähintään pari kertaa vuodessa. Ihminen on hidas oppimaan, tai sitten yksinkertaisesti vain liian itsepäinen.

Ramin kanssa me tehdään joka tapauksessa seuraavat pari viikkoa ihan peruskunnon kohotusta. Salilla treenit ovat rasitukseltaan hieman keskitason alapuolella. Sen verran rasitusta pitää kuitenkin tulla, että se jossain tuntuu, mutta ei liikaa. Aerobinen otetaan ohjelmistoon sitten pikku hiljaa.

Tavoitteet, tuo ihmeellinen asia, joka meitä niin motivoi
Noh, eipä nyt heti aleta leikkimään jumalaa, jos nyt ensin saadaan tytsyt kiinni, niin tyytyväisiä ollaan, Minä ainakin (Ramia yhtään väheksymättä). On tytöt nimittäin jo aika sanattoman kovassa kunnossa! Samaa rataa kun jatkavat, niin kyllähän tässä jo hätä tulee, Minulle ainakin (Ramia yhtään väheksymättä).

Jes, hienoa tytöt! :)



Ja... Rami: Saat sitten kehut, kun olet ne ansainnut (Sinua yhtään väheksymättä) <3 -Pete-





Kuka (ihme)kumma on Rami?

Rami on Vuohen vuonna syntynyt Ruotasen kundi. Rami on pleikkarimiehiä ja tykkää miehisistä elokuvista sekä jäätävän hiljaisista (herkistä)hetkistä. Erityisesti asiat, jotka vaativat henkisesti ja fyysisesti kaiken, kiehtovat Ramia. Asiat, jotka ajavat niin äärirajoille, ettei normaali ihminen voi sitä ymmärtää. Ja kyllä, aivan oikein! Rami tykkää myös kimuleista.

Vuohen vuonna syntyneitä pidetään realistisen varautuneina aina jalat maassa pitävinä määrätietoisina pessimisteinä. Rami on mielenkiintoinen mysteeri perässään seuraavineen mustine kissoineen (eiköhän porukka tiedä mitä tarkoitan). Tämän mielenkiintoisemmaksi homma ei voi enää mennä!

Ramilla on ollut jo jonkin aikaa kiinnostuksen kohteena pimatsujen lisäksi poliisivoimat. Sinne ollaan siis pyrkimässä kesällä, joten ainakin ainekset ovat kasassa. Tuleva kevät näyttää, kuinka ainekset saadaan soppaan sekoitettua ja mikä on lopputulos. Ei ehkä kovaksi keitettyä superpoliisia ole odotettavissa; eiköhän sieltä jonkin sortin Sledge Hammer + Robocop -combo kuorita ulos. Robocopista puheen ollen, onneksi Rami on jo valmiiksi vetreä (huokaus) kuin venetsialainen nuoralla tanssija. Nyt on kyllä pakko lainata itseäni: "Haasteita on aina mukava ottaa vastaan." Tästä on hyvä lähteä iloisin ja hilpein mielin (Minun ainakin) jatkamaan kohti kesää.

Lopetellaan näihin varmasti legendaarisiin, mutta ei niin (toivottavasti) kohtalokkaisiin sanoihin:




                                                   Ja eeppinen matka alkakoon!



Kuvan on ottanut Team Mind & Bodyn hovikuvaaja Sauli Jauhiainen.